Lammas ja Pässi

Lammas ja Pässi

     Korkealla vuorilla eli pieni lammaslauma. Ja tapahtui niin, että eräälle lampaalle syntyi suloinen, kaunis karitsa. Sillä oli hieno ja pehmeä turkki. Se kuitenkin erosi muista. Se oli nimittäin musta. Musta kuin tummin yö.

     Emolammas oli tapahtuneesta murheellinen. Se murehti päivät pitkät.

     "Miksi juuri minua kohtasi tällainen onnettomuus?" se kysyi syyttävästi.

     Toisaalta se oli kuitenkin iloinen, että karitsa oli terve ja virkeä.

     Syntymästään saakka karitsa kärsi syrjimisestä ja nöyryyttämisestä. Kukaan ei halunnut leikkiä sen kanssa. Muut ikätoverit käänsivät sille selkänsä.

     Ajan myötä karitsa kasvoi aikuiseksi lampaaksi. Elämä laumassa sujui yksitoikkoisesti ja tylsästi.

     Lammas päätti siksi lähteä suureen maailmaan. Varhain aamulla, kun oli vielä pimeää ja kaikki nukkuivat, se lähti matkaan. Se kulki päivän, kaksi, kolme. Neljännen päivän kohdalla se saapui pienelle niitylle. Siellä se näki valkoisen pässin, joka itki lohduttomasti. Se astui lähemmäs.

     "Mitä niin kauheaa sinulle on tapahtunut, kun itket?"

     Pässi nosti päätään ja sanoi surullisesti: "Etkö näe turkkiani?"

     "Ja mitä minun siinä pitäisi nähdä? Onko se ehkä likainen?" lammas kysyi ymmärtämättömänä.

     "Sehän se juuri on. Se on täysin valkoinen! Valkoinen kuin lumi", pässi sanoi itkuisesti.

     "Ja seko sinua niin vaivaa?" lammas hymyili.

     "Meidän laumassamme kaikilla on turkit mustat kuin hiili. Paitsi minun. He ajoivat minut pois, jotta en tuottaisi heille häpeää."

     "Voi sinua, suloinen pässini", lammas sanoi ja nuolaisi rakkaudella sen poskea.

     Se oli iloinen, että oli kohdannut jonkun, jolla oli sama kohtalo. Sitten se kertoi sille oman tarinansa. Pässi lakkasi itkemästä ja kuunteli tarkasti. Samassa sen olo helpottui.

     Molemmat päättivät, että he eläisivät yhdessä. He asettuivat niitylle, jossa olivat tavanneet. He rakensivat pienen ja kotoisan talon. He elivät yhdessä tyytyväisinä ja onnellisina. Jonkin ajan kuluttua heille syntyi kauniita karitsoita. Kaksi oli mustaa ja kaksi valkoista.  Eikä kenenkään turkin väri häirinnyt ketään.

       https://pkjablunka.substack.com